Laituri

Unton ja Saalingin varsan kohdalla odotukseni ja oletukseni olivat peruskalliomaisen varmassa luottohevosessa, joka aikuisena ratsujutut opittuaan veisi oman osaamisensa puitteissa aivan kenet tahansa (maasto)esteradan maaliviivan ylitse sekä antaisi muutenkin itsetunnon kohotusta. Olin kuitenkin valkannut tähän yhdistelmään kaksi hillittömän kivaluontoista hevosta, joten minulla oli vahva luotto hyväluontoiseen lopputulokseen. Toki toivoin varsan perivän emältään vähän enemmän potkua ja kapasiteettia, vaikkei helpon tason vähän enempi humputteluosastoa edustava isäkään ollut millään tavoin pettymys minulle, tuskin olisi kellekään.

Odotukseni palkittiin tälläkin kertaa epämääräisellä varsamytyllä, joka vaikutti mittasuhteiltaan ihan käpylehmältä koettaessaan nousta ylös. Kaikki vastasyntyneet kyllä näyttävät mittasuhteiltaan enempi vähempi hupsuilta, kasvu tasoittaa joka hevosta. Saalinki hoiti emän velvollisuutensa jälleen erinomaisesti tullen ihan oma-aloitteisesti esittelemään lapsukaistaan minulle. Ihanan luottavainen tamma, joka ei noinkaan suuressa hormonimyrskyssä muutu lohikäärmeeksi! Niitäkin tammoja on nähty. Tulokas, pikkuori, tuli sekin rohkeasti tervehtimään, vaikka olikin luonnollisesti vähän pöllämystynyt kaikesta ja ensimmäisen viikon ajan keskittymiskyky pätki todella pahasti. Vaan mikäs ihme tuo on, vastasyntyneelle kaikki on niin uutta ja ihmeellistä, ettei aistiärsykkeiden alla vain voi pysyä jämptisti yhdessä asiassa!

Nimesin varsan Laituriksi. Tästä laiturista kasvoi vakaasti omilla jaloillaan seisova, rauhallinen, järkevä hevonen, emänsä kavionjäljissä yhden tähden kenttäluokkaan yltänyt hyvä harraste- ja kilpahevonen. Raameiltaan aika tavanomainen suomenhevonen, luonteeltaan kultaa.

Laiturin selässä unohtuvat huolet ja murheet, niin mieli kuin kehokin rentoutuvat, arka ratsastaja saa itsevarmuutta kokeilla jännittäviä asioita. Rauhallisuuden perikuva, oikea peruskallio, hyvin vähästä hätkähtävä Laituri kantaa ratsastajan kuin ratsastajan turvallisesti esteiden ylitse, läpi ryteikköisimmänkin metsäpätkän, kahlaa epäröimättä veteen vaikka kahluuseura kauhistelisikin moista märkäurheilumuotoa. Fiksuna, voimiaan säästävänä hevosena raudikko ei tee yhtään ylimääräistä liikettä, ei suuremmin korjaile ratsastajansa virheitä tai muutoinkaan rehki liiaksi, vaan tekee vain ja ainoastaan pyydetyn. Käynnissä kehän kierto kyllä sujuu ilman kummempia ratsastustaitoja, takaosan alle tuominen tai edes vähän reippaampi ravi pitää osata jo pyytää. Pikkuesteillä, sellaisilla ylijuostavilla, ohjaaminen riittää, sitten kun hevosen pitäisi hypätä ratsastajankin pitäisi olla mukana, vaikka vähän jännittäisikin. Sellainen ei Laituria haittaa, saa jännittää, kunhan ei jäädytä.

Oikeastihan Laituri on mukavuudenhaluinen, jopa laiska hevonen, muttei kerrota tätä kellekään. Pidetään se meidän välisenämme salaisuutena.

Hurjan älykkäänä hevosena Laituri huomaa, oppii nopeasti, mikä on se minimipanos jolla sen hetkinen ratsastaja pysyy tyytyväisenä. Kenen kanssa voi luistaa kulmissa, kuka ei vaadi aivan rehellistä peräänantoa ja niin edelleen. Ori vaikuttaa aina rennon tyytyväiseltä, mielellään työskentelevältä hurmurilta, joten etenkin kokemattomammalta ratsastajalta jää helposti huomaamatta Laiturin hienostuneen ovela laiskotteleminen. Kyllähän herra mielellään työskenteleekin, intoa vain ei ole aivan niin paljoa, että raudikko lähtisi aivan itsenäisesti tarjoamaan sitä timanttisinta osaamistaan sekä reippainta askellustaan. Viisas pääsee vähemmällä, vai miten se sanonta menikään. Luonteenlaatunsa lisäksi Laituri on varsin tasainen ja tyyni myös liikkeiltään. Liikkuminen on tahdikasta, askel venyy hyvin, liikkuminen on rentoa. Usein voima sekä jäntevyys jäävät hieman puutteellisiksi, takaosa jää aavistuksen taakse, etuosakin voisi olla kevyempi.. Vaatii taitoa saada Laituri ryhdikkääksi, kevyeksi, aidosti läpi kroppansa kunnolla työskenteleväksi sen tavanomaisen joiltain osin säästöliekillä tehdyn voimainsäästelyesityksen sijaan. Hypätessä sama toistuu; jalat kyllä nousevat ja este ylittyy, mutta kyllä Laituri pystyisi nopeampaan, tarkempaan työskentelyyn. “Minimivaivalla maksimituloksiin” lieneekin raudikon elämän ohjenuora.

Hyvä ratsu tämä on siitä huolimatta. Laituria ei koskaan harmita (ainakaan kovin paljoa), jos se joutuukin panemaan parastaan, eikä tämä kyllä kiukuttele muutenkaan. Hyvin pitkämielisenä, ymmärtäväisenä hevosena se jaksaa tulkita epäselviä, ristiriitaisia apuja, antaa anteeksi kaiken sorttiset virheet eikä ole moksiskaan, vaikka joutuisi arvioimaan ponnistuspaikat ja lähestymiskulmatkin keskenään. Silloin tosin mennään ihan minimivaivalla eikä todellakaan korkeiden esteiden yli tai parhaassa muodossa pohkeenväistön läpi. Ihan se herkin hevonen Laituri ei ole, mutta pehmeä, tasainen ja yhteistyökykyinen. Varma ja vakaa luottohevonen maastoilua jännittävän ratsuksi ja aivan ykkösvalinta tehovalmennuksiin, joiden aikana haluat kuulla kaikki istuntasi ja apujesi käytön virheet ja vajavaisuudet.

Laituri ei hätäile tai hötkyile minkään edessä. Se ylittää omituisimmatkin maasto- ja rataesteet, ei säiky klipperia tai pesupaikkaa, suhtautuu tyynesti kengitykseen, rokotuksiin, yli-innokkaisiin hoitajiin. Itse asiassa ori rakastaa pitkiä harjaushetkiä sekä rapsuttamista – kunnolla rapsuttamista, ei kevyesti kutittelemista. Kaikin puolin siivokäytöksinen hevonen, josta kukaan sen kanssa työskennellyt ei ole löytänyt moitittavaa. Laituri ei viitsi lähteä toisten orien mölinöihin mukaan, tammojenkin perään se vain vähän höhöttelee. Yksin jääminen tai matkustaminen ei stressaa, esiintyminen ei jännitä, kotipihan leppoisa nallekarhu on myös täyteen ahdetun kilpailuvarikon leppoisa nallekarhu.

© Lissut T.